maanantai 25. maaliskuuta 2013

Alle neljä kuukautta jäljellä!

Saavuin siis torstaina perille Montes Clarosiin. Iskä oli keskustellu rotarien kanssa ja hyö antoivat sitte miulle luvan palata Suomeen kaheks viikoks. Ei tietenkään huvin vuoksi vaan menetin mummoni ja sain palata Suomeen hautajaisia varten. Iskä hoiti matkatoimiston kanssa miulle lentoliput lauantaiks ja mie pakkasin siinä vikat päivät kamoja kasaan. Kammottaa jo tuo tavaran määrä! Otin ison matkalaukkuni mukaan Suomeen ja hostperheen luo jäi vielä kolme pahvilaatikollista tavaraa.. Mite mie saan sen kaiken Suomeen sitte heinäkuussa?!

Lauantaina heräsin ysiltä ihan innoissani että pääsen kotiin. Perhe lähti joillekkin tutuilleen ja asioille, mutta mie päätin jäädä kotiin. Tein sitten ittelleni ruokaa ja laittauduin valmiiks. Hostiskä oli sanonu miulle et ne hakee miut sillee et ollaa kahelta lentokentällä. Lento lähti kolmelta, joten sanoin että se käy. Kenttä ei oo mikään iso, joten tunti riittää ihan varmasti. Olin itte valmis jo ennen yhtä. Hostäiti tuli hakemaan miut klo 14.20. Päästiin kentälle klo 14.40 ja check-in tietenkin jo suljettuna. Missasin siis ekan lennon ->missaan kaikki lennot (Montes Claros-Belo Horizonte-Sao paulo-Frankfurt-Helsinki).. Miulla kiehu siinä vaiheessa jo aivan täysin. Miun perhe on AINA myöhässä. Se nyt ei vielä oo mikään katastrofi, että myöhästyn joka ikinen päivä koulusta niitten takia, mut jos missaan lennot, ni se tulee kalliiks! Ajettiin sitten miun nuorisovaihtoasiamiehen kotiin selvittämään voiko lippuja vaihtaa (vastaus oli ei) tai onko toisia lentoja Beloon, jotta voisin saada vielä loput lennot kiinni. No olihan siellä yks, mut se jättäis vaan 20min vaihtoajan. Päätettiin kuitenkin koittaa sitä. Mentiin takasin lentokentälle, jossa meille ilmotettiin, että miun kaikki lentovaraukset (jo maksetut siis) on poistettu. Raivosin taas ihan täysillä siellä ja haukuin hostperheen lyttyyn kolmella eri kielellä. Hyö ei ees pyytäny anteeks, vaikka koko juttu oli niiden vika. Nii ja selitys sille miks ne tuli myöhässä oli se et miun 17v hostveli ei voinu olla yksin parturissa ja miun suomiperhe kuulema tarvii varvastossut keskellä talvea.. Iskä (suomen iskä siis) osti miulle sitte seuraavalle päivälle uudet liput. Montes clarosista ei kuitenkaan lähe sunnuntaisin lentoja, joten jouduin ensin menemään autolla 4 tunnin ajomatkan jonku miulle tuntemattoman pariskunnan (joka tosin oli tosi mukava) kanssa Belo Horizonteen ja sieltä vasta lähti lento. Jouduttiin lähtemään Montes Clarosista jo klo 5.30. No siinä vaiheessa ku kaikki ajoissaolemiset oli enään miusta kiinni ni kaikki meniki hyvi.. Selvisin kaikista vaihoista (Niitä oli vaan kaks) hyvin.

Maanantaina puolilta päivin olin vihdoin Suomessa! Iskä oli vastassa yksin, koska äiti ja Joel oli tietty töissä/koulussa maanantaina. Olin kyllä NIIIIIIIN ilonen ku pääsin takasin perheen luo. Ekana mentiin iskän kanssa Ikeaan syömään lihapullia ja sitten ajettiin Lappeenrantaan. Joel ja äiti ootti jo kotona kissan kanssa. Iha mahtava fiilis ku melkei 7 kuukauden tauon jälkeen näkee taas perheen! Suunnistettii äitin kanssa kauppaan ostamaan ruisleipää ja oltermannia iltapalaks.

En siis ollu kenellekkään muulle kertonu, että oon tulossa Suomeen ku parhaalle kaverille (Tiisalle). Tiistaina menin äitin ja iskän kanssa musiikkiopistolle konserttiin, jossa sattumoisin soitti kaikki miun läheisimmät kaverit musarilta. Voi että niitten ilmeet ku ne huomas et oon siellä:D
Keskiviikkona oltiin sovittu Tiisan kanssa, että mennään miun kampaajan jälkeen kahville. Se oli pyytäny mukaan myös kolme muuta mein hyvää kaveria, jotka tosin ei tienny, että mie oon mukana. Lisäks vielä brasilialainen vaihtari Pedro tuli mein kaa. Kaverit oli järkyttyneitä ku näki miut.. Coffarin jälkeen menin vielä Tiisan kanssa vuokraamaan leffan ja ostamaan PALJON irttareita ja mentiin tiisalle.
Kavereitten yllättäminen jatku sit vielä perjantaina miun koulun vanhojentansseissa, jossa tietty miulla oli paljon kavereita, koska miun ikäluokka tanssi tänä vuonna.
Perjantai-iltana lähettiin Mikkeliin mummon hautajaisia varten. Lauantaina oli hautajaiset, jotka meni oikein hyvin. Miusta oli ihana nähä kuinka paljon ihmisiä sinne tuli ja kuinka monen elämää miun mummo on koskettanu. Sunnuntaina käytiin vielä kirkossa ja hautausmaalla ja sitten pitikin mennä takasin kotiin. Päivät meni tavatessa kavereita ja ihan vaan kotona rentoutuen.
Äiti ja iskä ehottivat, että jäisin vielä yheksi lisäviikoksi eli olisin siis kolme viikkoa Suomessa. Rotarit antoivat luvan, joten sain sitten vielä vähän lisäaikaa.

Kolme viikkoa kuitenkin kuluivat liian nopeasti ja pian tulikin aika sanoa taas moikka ja palata Brasiliaan. Lento lähti Helsingistä klo 5.40, joten jouduttiin iskän kanssa lähteä ajamaan jo puolen yön aikaan. Kaikki meni lentokentällä hyvin ja pääsin koneeseen. Jouduin vaihtamaan konetta Lissabonissa. Vaihtoaikaa oli 6 tuntia. Onneks äiti oli huomauttanu, et kannattaa olla paljon tekemistä mukana.. Kentällä sitten virkkasin, luin, tein ristikoita ja kävelin ympäriinsä. Etin lähtöportin, joka tietty oli taas se kaukasin mahollinen. Lensin TAP portugalilla. Koneessa ei ollu mitään elokuva/musiikkitarjontaa, joten kiitin taas mielessäni äitiä siitä, että miulla oli paljon tekemistä mukana. Lentoaika oli 9,5 tuntia ja se aika meni niin hitaasi että.. En ees pystyny nukkumaan koneessa. Kone saapui myöhässä Belo Horizonteen. Vaihtoaikaa oli siis vaan 45min ja ihan hirveet passintarkastusjonot.. No onneks kentällä osattiin olla valmiina ja siellä oli jo työntekijä miun laukun kanssa odottamassa kunnes oon päässy passintarkastuksesta läpi. Juostiin sitten sen kanssa tekemään check-in. Kuulutukset huus jo miun nimeä ja olin iha paniikissa, ku olin varma etten kerkee siihe koneeseen, ku turvatarkastuksetki oli viel käymättä. Sitten ku olin päässy turvatarkastuksesta läpi ni jouduin vielä ettimään sitä lähtöporttia. Onneks kysyin apua.. Pääsin sinne lähtöportille samaan aikaan, ku koneen piti jo lähteä. Ne oli kuitenki tietoisia siitä, että miun kone ja parin muun kone oli ollu myöhässä ja ne ootti meitä. Kone lähti 20min myöhässä, mutta saapui Montes Clarosiin 10min aikasemmin ku piti. Olin perille klo 23.40. Uus perhe tuli hakemaan miut kentältä ja pääsin uuteen kotiin.

Tykkään tästä uudesta perheestä paljon, vaikka säännöt onki aika tiukat. Tai no.. Äiti on tiukka vaikka kyllä se osaa hassutellakin. Jaan huoneen taas miun siskon kanssa, mut se ei haittaa, koska se on iha mielettömän kiva ja tullaan juttuun tosi hyvin. Oon siis nyt ollu tässä perheessä kolme viikkoa. Perheeseen kuuluu iskä, äiti, sisko (Melline 16v) ja veli (Brendow 20v) sekä koira. Äitin kaa oon nyt ruennu käymään lenkillä. Tavote ois 3-4 kertaa viikossa noin 6 km kävellen ja osittain juosten. Tulokset sais alkaa näkyä ja nopeesti...

Koulun pääsin alottamaan reilu viikko sitten. Luokkaryhmä vaihtu, koska meidän entinen 2c on hajotettu 3a:han ja 3b:hen. Jouduin 3a:lle, josta sitten koitin saada vaihon 3b:lle, koska suurin osa kavereista on siellä, mut se on nii iso ryhmä, ettei miulle annettu lupaa. Ai että kui ärsyttää herätä kouluun aamusin jo ennen kuutta..

Vietin toissaviikonlopun ekan hostäitin kanssa. Menin sinne lauantaina neljän aikaan ja sitten illalla mentiin yhessä äitin ja sen siskon kanssa kattomaan flamengoesitystä. Sunnuntaina käytiin ravintolassa syömässä äitin siskon ja sen tyttöjen kanssa ja sitten mentiin ostarille. Shoppailtiin siellä jonkun aikaa kunnes äitin sisko ja ne tytöt lähti kotiin ja mie ja äiti mentiin kattomaan leffa dezesseis luas (muistaakseni lumoava kirous suomeks?) puhuttuna portugaliks. Ihan mieletön fiilis, kun tajusin ymmärtäväni käytännössä kaiken! Siitä mentiin vielä sitten käymään äitin siskon luona ja ekan kodin kautta äidin tyttären uudelle talolle kattomaan niiden uutta koiranpentua. Sen jälkeen äiti toi miut takasin nykyisen perheen kotiin. Tuli kyllä ikävä sitä taloa ja niitä vapauksia siellä.!

Viime viikonloppuna lauantai meni ensin tehdessä valmisteluja ja sitten illalla mentiin Melline-siskon kanssa Mellinen kaverin kautta yhelle keikalle, jossa esiinty brasilialaisia artisteja. Oli iha huippukeikka! Tykkäsin kovasti! Tapasin siinä samalla sitten ison määrän Mellinen kavereita, jotka on kaikki ihan mielettömiä ihmisiä. Palattiin sitten keikan loputtua noin yhen aikaan yöllä kotiin. Sunnuntaina aateltiin aluks vaan maata sängyssä koko päivä, koska oltiin ihan väsyneitä lauantaista. Päätettiin kuitenki kävellä Mellinen kanssa ostarille kattomaan leffaa (o lado bom da vida, en tiiä mikä sen suomenkielinen nimi on). Viikonloppu oli siis täyttä laatuaikaa siskon kanssa. Enemmän tälläsiä!

Koko Suomessaoloaika tuntuu enään unelta vaan, mut kolmen ja puolen kuukauden päästä pääsen taas takasin.. Nyt en vaan enää tiiä onks se hyvä vai huono juttu..


                  Lappeenranta pitkästä aikaa<3


                                   Niih.....


                          Eppu-kissani<33




                             Mummo


                                  Paras kaveri<3
  

                            Vanhat!


                            Sisko ja äiti




                                 Ekan siskon koiranpentu


                          Pub Folia eli Naldon ja Tomaten konsertti