torstai 20. kesäkuuta 2013

Viimesiä viedään..

Piirikonferenssin jälkeisellä viikolla meillä oli lomaa torstai-perjantai. Miun oli tarkotus lähteä reissuun orkesterin kanssa, mut kukaan ei soittanu miulle ni tulkitsin sen sit nii ettei myö lähetäkkää, eikä sit lähetty. Vietin loman ihan vaan kotona. Päivät meni rentoutuen ja pikkuveljien kanssa leikkien.


Viime viikon tiistaina pidin esitelmän rotareille miusta, Suomesta ja miun vaihtovuodesta. Tykkäsivät kovasti! Ainut vaan et projektori ei toiminu->pälätin sitten ilman powerpoint esitystä ja seuraavaan kokoukseen sitten kuvat. Kaikki kehuivat tosi paljon! olivat yllättyneitä siitä miten paljon puhuin, koska oon yleensä aika hiljainen. Keskiviikkona vietin päivän ekan perheen kotona ja Felipe autto miuta järkkäämää ne kuvat niin, että ne saa näkymään. Torstai-iltana iskä heitti siskon ja miut kauppaan ostamaan tarvikkeita miun lauantaisia synttäreitä varten. Oltiin siellä kaupassa varmaan puoltoista tuntia, koska ei oikeen osattu ostaa mitä piti.. 
Perjantaina välkällä miun luokkalaiset teki miulle yllätyksen. Ootin kahta kaveriani luokassa, et ne tulis miun kanssa välkälle. Mentiin sitten samaan paikkaan, missä normaalistikin ollaan. Siellä oli melkein koko miun luokka ja muutamia muitakin kavereita suklaakakun, brigadeiron, limpparien ja mehun kanssa! Koulun jälkeen sitten ruettiin Dudan kanssa reippaasti tekemään täytekakkua. Muuten ihan hyvä paitsi ettei sähkövatkainta löytyny mistään.. Noh sitten, fiksuja kun ollaan, päätettiin testata jos sokerin ja munat sais vatkattua tehosekoittimessa. ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET KOITTAKO TEHÄ KAKKUTAIKINAA PIRTELÖKONEELLA!! Se kone lämpeni niin paljon, että ne munat tais kypsentyä.. Soitettiin äitille ja kysyttiin missä se sähkövatkain on. Noh eihän se tietenkään toimi. Soitin sitten ekalle äitille ja kysyin saanko lainata sen sähkövatkainta ja illalla orkesterin jälkeen käytiin hakemassa se kone sieltä. Lopetin kakkupohjien tekemisen joskus yhentoista aikaan yöllä.. 
Lauantaiaamu alkoi kakun täyttämisellä. Olin tehny suklaakakkupohjan ja väliin pistin mansikkahilloa, muussattua banaania, mansikoita ja kermavaahtoa johon on sekoitettu rouhittua suklaata. Myöhemmin tein jotain 12 pellillistä korvapuusteja ja neljä makaronilaatikkoa. Viimesenä vielä koristelin kakun kermavaahdolla, mariannerouheella ja tuoreilla mansikoilla. Kuuden aikaan tuli eka ja kolmas perhe sekä toinen tän kaupungin vaihtareista, Katherine. Olin ihan paniikissa, ettei ne tykkääkään ruuasta, mutta kaikki tykkäs ja kiitteli kovasti. Ei ne meinannu uskoa, kun sanoin, että tein itte.. Sain synttärilahjaks ensimmäiseltä perheeltä sellasen tiikerikuvaisen paidan ja boleron, kolmannelta perheeltä hajuveden, nykyiseltä perheeltä aamutohvelit ja Katherineltä suklaata. Koulukaveri anto jo perjantaina lahjansa, sellaisen sinisen pitsipaidan. Ei sitä kai pitsiks sanota, mut en osaa muutenkaan selittää. Noh joka tapauksessa oon nyt siis 18v!

     
                                       
                     Itse tehty suklaamansikkakakku mariannerouheella..


              Korvapuusteja..


            Juhlaporukka


               Koulukavereiden järkkäämät herkut:)



                    3°A:)



Yks parhaimmista brassikavereista, Nathalia:)

Seuraavana torstaina mentiin rotary klubin kanssa Malagetta-ravintolaan juhlimaan klubin jäsenten synttäreitä. Meitä synttärisankareita oli siellä viis. Sain lahjaks 15 palasaippuaa ja varvastossut... Palasin kotiin vasta puolen yön aikaan, joten perjantaina en sitten mennyt kouluun vaan jäin nukkumaan. Viikonloppu meni kotona. Koitin auttaa siskoa pakkaamaan, koska se lähti Chileen maanantaina miun ekan perheen kanssa. Eka äiti siis on tän hetkisen äidin täti. Oon nyt ollu täällä kotona maanantaista lähtien ilman Dudaa ihan vaan poikien kanssa..
Nii ja 4v Gustavo oli ihana: "sonja millon sie lähet kotiin" mie: "kahen viikon päästä" G: "oikeesti?" "Joo" "mut kai sie tuut takasin?" "No koitan, mut se on tosi kallista. Tarviin paljon rahaa" Gustavo juos toiseen huoneeseen ja tulee kohta takasin kolikkopurkin kanssa (sisältö about 5R$) "tää on siulle! Voit sitten tulla takasin. Ota vaikka se veljes mukaan jos haluut!"

Nii ja kuten varmasti monet tietää, täällä alko nyt mielenosotukset. Ne alko isoista kaupungeista kuten Sao paulo ja Brasilia. Nyt ne on jo ympäri Brasiliaa miun kaupunkia myöten, facebook on ihan täynnä kannustusta niille jotka on marssimassa kaduilla ja kutsuja marssimaan niiden mukana. Ja mistä tää alko? Hallitus halus nostaa julkisen liikenteen lippujen hintoja 20 senttiä. Nyt tää on paisunu älyttömän suuriin mittoihin eikä ne enään marssi vaan sen 20 sentin takia vaan korruptiota vastaan. Miun luokkalaiset tuli sanomaan miulle, et ne taistelee hallitusta vastaan, koska ne haluu kunnollisen elämän valtiossa, jossa jopa köyhät voi elää hyvin, valtio kuten Suomi. Ne haluu tehä Brasiliasta Suomen kaltaisen. Riossa on kuulema tänään marssinu yli miljoona ihmistä. Oon todella ylpee näistä ihmisistä! Vihdoin ne nousee tätä Brasilian järjettömyyttä vastaan. "It's not about 20 cents.."



Varmaan ikinä ennen ei oo ollu tunteet näin sekasin! Mielipiteet kotiinlähöstä vaihtuvat ihan joka päivä, "kiva mennä kotiin", "en missään tapauksessa suostu jättämään brasiliasta", "mut toisaalta suomes on kaverit ja perhe", "eih! En kyllä jätä näitä kavereita tänne!", "mut kissa, kissa on suomessa!!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti