Northeast osa 3

Päivä 8:
Herättiin klo 7.30 ja aamupalan jälkeen lähdettiin parin tunnin ajomatkalle kohti Praia do Fortea. Siellä mentiin ensiks käymään Projeto TAMARissa joka on siis merikilpikonnien suojelukeskus. Meillä oli siellä opastettu kierros, jonka aikana saatiin nähä ihan sairaan isoja merikilpikonnia ja ne oli ihania! Sen jälkeen saatiin mennä siihen ostoskadulle pyörimään ja ostelemaan matkamuistoja yms. Klo 13.30 mentiin sitten yhdessä rannalle, joka tosin oli kivikkoinen ja mie onnistuin raapasemaan jalan silleen niihin kiviin että tuli verta ihan kunnolla. Uitiin siellä Laran ja parin muun kanssa sellaselle kivikolle kattelemaan rapuja. Suurin osa porukasta otti hennatatuoinnit. Itte otin niskaan portugalin kielen sanan "amor" (=rakkaus), jonka alapuolella on sydän. Lähdettiin sitten takasin bussille ja ajettiin taas se pari tuntia, kunnes saavuttiin ravintolalle. Meille oli siellä pitsaa ja sain ekaa kertaa melkein kuuteen kuukauteen sellasta pitsaa mitä suomessakin syödään. En yleensä siis tykkää pitsasta täällä, mut siinä ravintolassa kaikki söi kyllä ihan sairaasti! Sen jälkeen palattiin hotellille ja saatiin hirveet huudot meidän ryhmänohjaajalta, koska monet oli myöhästelly ja ylittäny teitä sellasis paikois missä ei sais (ylpeänä voin sanoa, etten kuulu tähän ryhmään). Rangaistuksena siitä koko ryhmälle nukkumaanmenoaika kello 10.

Päivä 9:
Herättiin taas klo 6.30 ja lähettiin aamupalan jälkeen bussimatkalle kohti Recifeä. Tää oli koko reissun tähän mennessä pisin matka. Kateltiin bussissa leffoja. Oli hauskaa katsoa kauhuleffoja pimeessä bussissa, kun ulkonakaan ei näy yhtään mitään pimeyden takia! Perille Recifeen saavuttiin vasta klo 23 aikaan ja mentiinkin suoraan ravintolaan. Syötiin taas pitsaa. Kun päästiin vihdoin hotellille, kello oli jo yks ja kaikki käskettiin nukkumaan. Olin samassa huoneessa Starlingin (USAsta), Tashan (Kanadasta) ja Laran (Saksasta) kanssa.

Päivä 10:
Herättiin puol kaheksan ja aamupalan (jolle en kerenny, koska eräät päätti käyä aamulla suihkussa, mutta josta Tasha ystävällisesti pölli miulle ruuat bussiin:D) jälkeen lähettiin kaupungin kiertoajelulle ja viereiseen kaupunkiin Olindaan kävelemään ja kattomaan paria paikkaa. Kun oltiin kävelemässä Olindassa, vastaan tuli sattumalta Belo brasilin northeast porukka ja siellä oli sit tosi monilla kavereita (melkein kaikilla paitsi miulla...). Olindasta mentiin sitten bussilla syömään samaan ravintolaan missä oltiin syöty edellisenä iltana, mutta tällä kertaa ruokana oli sushia ja jotain muuta ruokaa. Ravintolasta mentiin vanhalle linnalle, missä oli jonkinlainen taidenäyttely. Siellä sitten pyörittiin se puoltoista tuntia, jonka jälkeen mentiin takasin bussille ja ajettiin kaikkien lempparikohteeseen eli ostarille. Miun vaihtarikaveri, joka asuu Joao Pessoassa tuli Recifeen moikkaamaan miuta, joten olin sitten sen 2,5 tuntia sen kanssa ostarilla. Olin ihan sekasin kaikkien kielten kanssa! Kokoajan meinasin puhua englantia Johanille ja suomea kaikille muille.. Olis pitäny ostaa kaikkee, mut jäi seki sitten tekemättä. Ja pankkikortti päätti, ettei miun tarviikkaa ottaa käteistä ja lakkas toimimasta. Nyt miulla sitten ei oo käteistä, pummilla mennään jos ei voi käyttää korttia.. Mentiin sitten ostarilta takasin hotellille, jossa meiän oli tarkotus harjotella talent showta varten, mut kaikki kyllä vaan makas huoneissa eikä tehny mitää. Käytiin sitten nukkumaan puol 12.

Päivä 11:
Biitsipäiväääää! Herättiin klo 7.30 ja lähettiin aamupalan jälkeen ajamaan kohti yhtä Brasilian hienoimmista rannoista. Biitsin nimi siis on Porto de Galinhas. Vietettiin siellä sit monta tuntia puuhaillen vähän kaikkea. Ostin yheltä myyjältä cashew-pähkinöitä. Se mies tietty huomas, etten oo brassi ja kysyi oonko jenkki niiku monet muut, jotka siltä oli käyny ostamassa pähkinöitä. Vastasin, että oon suomalainen ja suureks hämmästykseks hää sitten sano ihan selvällä suomenkielellä "Hyvää huomenta!" ja kun annoin sille rahat se sano "kiitos kiitos". Hän kertoi, että on ollut jo monta vuotta kiinnostunut Suomesta ja säästää rahaa, jotta pääsis käymään Suomessa! Oli aika jännä.. Paikalle tuli taas hennatatuointien tekijä, joka sitten teki taas aika monelle tatskoja. Se, jonka otin edellisellä kerralla oli feikki, joten se kului lähes näkymättömiin jo parissa päivässä. Otin uuden ja tällä kertaa se oli aito ja tekijä oli tosi hyvä. Lähettiin sitten neljän aikaan takasin Recifeen ja jälleen siihen samaan ravintolaan. Taas saatiin pitsaa. Kun palattiin hotellille, meillä oli talent show, johon kukaan ei ollu harjotellu mitään, mut silti saatiin 12 esitystä. Mie, Brooke, Starling, Shu, Mariana, Aleen, Tasha ja Terka laulettiin yhessä pienet pätkät omista kansallislauluista ja se oli ihan täys katastrofi! Esityksen lopussa kukaan ei enään pystyny laulamaan, koska kaikkia nauratti niin paljon:D Muilla oli laulu-/tanssiesityksiä ja Jonas teki varmasti hienoimman korttitempun minkä oon ikinä nähny. Jäätiin talent shown jälkeen ulos uima-altaan reunalle hengaamaan ja mentiin klo 24 nukkumaan.

Päivä 12:
Saatiin nukkua pitkään!! Herätys oli klo 9, koska kaikkien piti keretä aamupalalle, joka loppui klo 10. Ajomatka Nataliin alkoi klo 11. Ajettiin sellanen 6 tuntia, kunnes saavuttiin Nataliin (btw natal=joulu). Päästiin hotellille, jossa meillä oli vapaata aikaa klo 20 saakka, jolloin oli päivällinen (ihan hotellilla). Sen jälkeen oli taas vapaata aikaa klo 22.30 saakka. Mentiin kavereitten huoneeseen kattomaan criminal mindsia. Klo 22.30 oli sitten taas iltamiitti. Meillä on täällä reissulla sellanen iso tutti, minkä päivän parhaan tarinan voittaja "saa" 24 tunniks kaulaansa. Miitissä siis aina kysytään, onko kukaan tehnyt mitään hauskaa/tyhmää päivän aikana ja sitten toiset saa aina kertoa kavereista tyhmiä juttuja. Se kuka on parhaan tarinan pääosassa joutuu kantamaan tuttia kaulassa seuraavat 24 tuntia. Tutin kantaja saa kerran päivässä huutaa portugaliks "hullu hevonen", jolloin kaikkien (paitsi tutinkantajan) pitää mennä maahan selälleen ja rueta huutamaan ja heiluttamaan jalkoja ja käsiä ilmassa. Jos tutinkantaja unohtaa laittaa tutin kaulaan, hän joutuu pitämään myös seuraavat 24 tuntia, eikä hänellä ole oikeutta nolata muita. Tällä hetkellä tutti on Shulla jo kolmatta päivää, koska Shu aina unohtaa sen jonnekin!:D meetingin jälkeen oli taas vapaata aikaa ennen nukkumaan menoa, jonka aika oli taas klo 23.30. Olen samassa huoneessa Emilyn (USAsta) kanssa. Ollaan kahdestaan, vaikka kaikki muut on neljän hengen huoneissa (ja meiän huone on ihan saman kokonen ku niiden joiden huoneissa on 4 henkilöä!).

             Projeto TAMAR eli merikilpikonnien suojelukeskus

                                Olinda

                           Täysjärkiset vaihtarit.. Jonas(vas), Joaquim, Mariana, Luciana ja minä..
                                                                     Tanska, Meksiko ja Suomi

                                 Luciana Meksikosta 

                         Porto de Galinhas

                    Shu ja sen tuttixD

                   Loistavia talentteja meiltä löytykin;)

Northeast osa 2

Päivä 4:
Herättiin klo 5.30 jonka jälkeen aamupalan kautta bussiin ja 12 tunnin bussimatka kohti Ibotiramaa alkoi. Kaikki oli niin väsyneitä, että bussissa ei ole ikinä ollut niin hiljaista! kaikki siis nukkui suurimman osan aikaa.. Ibotiramassa pysähdyttiin vain syömään ja nukkumaan. Olin samassa huoneessa Jessien (Kanadasta), Lucianan (Meksikosta) ja Emilyn (USAsta) kanssa. Sinä yönä en kyllä saanu nukuttua. Meidän huoneessa oli yks kova sänky ja mie tietenki onnistuin saamaa sen. Tuntui ku oisin nukkunut pöydällä.

Päivä 5:
Jälleen ajopäivä. Herättiin klo 5.30 taas ja lähettiin aamupalan jälkeen ajamaan kohti Lençóissia. Matkalla pysähdyttiin Chapada diamantinassa jollain farmin tyyppisellä, mistä lähdettiin kävelylle (vaeltamaan saattais olla paremmin kuvaava sana?) kymmenen hengen porukoissa. Käveltiin ensin ihan normaalia hiekkatietä pitkin ja sen jälkeen alettiin laskeutua alaspäin aika vaikeakulkuisella polulla ja päädyttiin valtavan luolan sisään. Luolassa oli siis ihan pimeetä lukuunottamatta mein oppaan lyhtyä. Yhessä vaiheessa se opas käskit meidät sammuttamaan kaikki kameroiden ja kännyköiden valot ja olemaan ihan hiljaa ja sitten se sammutti oman lyhtynsä. Oli aivan pilkkopimeetä ja hiljasta kunnes Mariana päätti säikyttää miut ja kiljasin sen takii kauheen kovaa.. Sen jälkeen se opas päätti et on parempi jatkaa matkaa. Käveltiin vielä jonkun aikaa siellä luolassa ja sitte tultiin sen luolan toiselle suuaukolle, josta lähti KAUHEET portaat ylöspäin. Ne oli siis ilmeisesti ihan luonnon muokkaamat ja kamalan pitkät ja kaikki oli ihan kuolleita kun vihdoin päästiin ylös. Portaiden yläpäässä pystyi sitten ostamaan kookosvettä ihan oikeessa kookoksessa. Siitä sitten käveltiin takasin lähtöpisteeseen, jossa oli ravintola ja syötiin siellä. Lounaan jälkeen mentiin takasin bussiin ja jatkettiin matkaa puolisen tuntia seuraavaan paikkaan. Siellä vaihdettiin bikinit ja 30R$ (noin 11€) hintaan sai sitten mennä snorklaamaan vedenalaseen luolaan (oli ihan sairaan siistiä!) ja pääs zip-lining (tuo se kuulema on englanniks, mut en osaa suomentaa sitä:D). Sielläkin sammutettiin lamput keskellä luolaa niin, että oli ihan pimeetä ja mie olin iha varma, et kuolen sinne:D sen jälkeen mentiin vielä siinä yhteydessä olevalle rannalle jonka vesi oli tietty kirkasta ja mukavan lämmintä. Harmittaa ku ei oo kuvia sieltä, koska tavarat piti jättää toiseen paikkaan ja kamera oli tietty laukussa.. Joka tapauksessa sieltä sitten jatkettii matkaa Lençóssia ja reissun parasta hotellia (viis tähtee siinä luki, mut itte olisin arvioinu neljän tähden hotelliks) kohti. Hotellilla syötiin päivällinen (joka oli tähän astisen matkan paras) ja sitten oli vapaata aikaa esim. uima-altaalla. Meillä on joka ilta ryhmäpalaveri, missä mm kerrotaan seuraavan päivän ohjelma. Meillä oli se palaveri klo 20.30 ja heti sen perään klo 21 oli capoeira show. Se oli ihan mieletön! Meidän ryhmästä Meksikolainen Roger harrastaa capoeiraa ja se tietenkin pyydettiin mukaan siihen esitykseen (Roger oli muuten älyttömän hyvä siinä) ja myös muut halukkaat saivat koittaa. Sen jälkeen sitten oli vielä jonkun aikaa vapaata ja puolen yön aikaan piti mennä nukkumaan. Miun kanssa samassa huoneessa oli Cosi (Saksasta), Aleen (Kanadasta) ja Eris (USAsta).

Päivä 6:
Saatiin nukkua pitkään (herätys siis vasta klo 7.30). Aamupalan jälkeen lähettiin meidän pitkälle vaellukselle, jonka aikana 99% porukasta käytännössä kuoli, koska oli kuuma, se kiipeemine oli raskasta eikä melkei kellään ollu juomista mukana (kyllä, olin tietenkin osa sitä joukkoa).Ja sit tietty mein tuurilla alko satamaanki. Maisemat oli kyllä silti upeet. Sen jälkeen sitten päästiin pariks tunniks pyörimään keskustaan (=sellanen pien pläntti jossa oli muutamia ravintoloita ja pari pientä kauppaa) ja syömään siellä. Sen jälkeen lähettiin toiselle vaellukselle (mikä jotenkin ihmeellisesti tuntu olevan vielä raskaampi ku se eka. Johtu varmaa siitä, et oli päivän kuumin aika). Tää reitti onneks johti sellaseen kauniiseen paikkaan missä oli vettä ja siellä pääs uimaan. Ja miulla ei tietenkään ollu kameraa mukana. Tai no oli miulla kamera, mut akku oli jääny laturiin sinne hotellille, ni ei sillä hirveesti kuvia voinu ottaa. Sitten kun oltiin kävelemässä takasin päin, ni mie potkasin vahingossa kiveä sillä seurauksella, että suurin osa vasemman pikkuvarpaan kynttä irtos ja varvas on tumma ja turvonnut (lääkärin mukaan ei kuitenkaan poikki). Käveltiin hotellille, jossa meidän matkalla mukana oleva lääkäri katto sen miun varpaan, desifioi sen ja laitto siteen siihe ympärille suojaamaan varvasta. Sillä aikaa kun mie tuskastelin varpaani kanssa, muut oli uima-altaalla. Myöhemmin oli sitten päivällinen, joka oli jälleen hotellilla eli se oli hyvä. Ilta oli sitten taas vapaata aikaa ja puolen yön aikaan piti käyä nukkumaan.

Päivä 7:
Herätys oli jälleen klo 7.30 ja laukut piti olla bussissa klo 8.30. Klo 9.00 lähdettiin bussilla kohti Salvadoria ja merenrantaa! Matka kesti 7,5 tuntia ja pysähdyttiin siinä matkalla kerran syömään (koko reissun varmasti parhaalla huoltsikalla, se oli puhdas!). Kun saavuimme Salvadoriin ja hotelliimme, meillä oli vapaata aikaa, joka tietty käytettiin uima-altaalla. Miun hotellihuoneen ikkunasta näkyy ihanasti merelle, mutta tänään ei saatu mennä rannalle. Klo 19.30 mentiin bussiin ja ajettiin ravintolaan syömään päivällistä. Ravintola oli pikkunen, mutta ruoka oli hyvää ja kaikki tykkäs siitä paikasta tosi paljon. Kun tultiin sieltä takasin, porukka hajos pienempiin ryhmiin: osa meni huoneisiinsa ja osa meni toistensa huoneisiin pelaamaan pokeria yms. Miun kanssa samassa huoneessa Salvadorissa on Frieda (Saksasta) ja Carlie (USAsta). Puolen yön aikaan piti taas olla nukkumassa, mut ei kukaan kyllä koskaan noudata niitä aikoja (kuhan on huoneissa ni kaikki on hyvi).

             Meidän vaellusporukka siellä Chapada diamantinassa

                    Käveltiin luolassa..

                   Capoerashow, rakastuin! Alemmassa Rogerkin koittamassa

                  Kiivettiin sellaselle vuorelle tai kukkulalle tai mikä lie..

                    Koko porukka. Kuten näkyy, ni noita maita oli vähän enemmänki mukana. (Jenkkien lippu on väärin päinxD)

Salvador ja sade<3

Northeast osa 1

Päivä 1:
Matka alkoi "ihanalla" bussimatkalla Katharinan kanssa Montes Clarosista Belo Horizonteen. Bussi lähti klo 22.50 ja perille saavuttiin (erittäin katkonaisten unien jälkeen) klo 5.25. Meitä oli sitten bussiasemalla vastassa joku mies Terra Brasil Turismolta. Mentiin Katharinan kanssa pikkubussiin oottamaan että muut samoihin aikoihin tulijat tulis ja kyllähän ne sitten muutaman kymmenen minuutin odottelun jälkeen tulikin. Mentiin siis samalla pikkubussilla Aleenin, Jonaksen, Marianan ja Brooken kanssa hotellille. Kun sitten saavuttiin hotellille, niin huomasin, että yks suomalainen vaihtari, Vilma, oli siinä pihalla! Oli ihan mahtavaa nähä sitä ja päästä ihan kasvotusten puhumaan suomea jonkun kanssa, mutta valitettavasti Vilman northeast on eri reissu ku tää miun ni hää joutu sit lähtee aika nopeesti pois. Miun kaverit tuijotti miuta ja Vilmaa suut auki koko sen ajan ku keskusteltii:D Suomi on kuulema outo kieli! No meillä oli sitten vapaata aikaa kuudesta puoleen kahteen eli 7,5 tuntia. Kun oltiin aikamme kierrelty siinä pihalla, ni päädyttiin Katharinan ja Brooken huoneeseen. Miulla oli hauskaa kun annoin niiden muiden maistaa salmiakkia:D Jonas oli ainut joka tykkäs siitä (niillä tosin myydäänki salmiakkia siellä Tanskassa). Kaikki muut oli kyllä lähinnä järkyttyneitä siitä että edes annoin niille jotain niin kamalaa! En tiiä missä vaiheessa, mutta joka tapauksessa koko porukka nukahti sinne huoneeseen ja herättiin vasta, kun valvoja tuli herättämään meidät, että päästettäisiin paikalle tulleet niiden omiin huoneisiin. Jokaiseen huoneeseen oli siis vain yks avain ja meillä oli tietty kaikki avaimet, koska oltiin ensimmäisinä paikalla. Yhdeltä sitten VIHDOIN (oltiin kaikki siis ihan kuolemassa nälkään, koska ei oltu saatu aamupalaa) oli lounas. Sen jälkee alkoi koulutus matkaa varten (eli sääntöjä, rangaistuksia, vähän lisää sääntöjä jne..) ja oli lääkärintarkistus. Kun pääs lääkärin luota, oli vapaata aikaa, joka käytettiin ulkona sateessa istuen ja jutellen (englantia ei saa käyttää, mut kyl suurin osa puhuu englantia) ja sen jälkeen oli päivällinen (jälleen kerran kaikki oli tosi nälkäsiä, koska kello oli jo 19.30). Päivällisen jälkeen oli taas aikaa tehä omia juttuja, mikä tarkotti miun ja Shun tapauksessa sängyllä makoilemista ja suihkussa käyntiä. Klo 21 oli sitten forro- ja funktanssitunnit ja oli muuten hitsin kivaa! Klo 23 lähettiin sitten raahautumaan tiukan tanssimisen jälkeen mielettömän hikisinä ja lähestulkoon kuolleina kohti omia huoneita. Miun huoneessa Belo Horizontessa oli Shu (Taiwanista), Tereza (Tsekistä) ja Starling (USAsta). Nukkumaan päästiin vasta kun kaikki oli käyny suihkussa ja laittanut seuraavan päivän kamat valmiiks eli siinä yhen aikaan..

Päivä 2:
Herätys oli kello kuudelta ja puol 7 piti viedä laukut Terran bussiin. Ulkona satoi ihan kuin saavista kaatamalla ja KAIKKI oli aivan märkiä. Laukkujen raahaminen siinä sateessa bussii ei ollu mikään helppo homma, mut onneks pojat autto niitten kanssa! Mentiin sitten aamupalalle ja sen jälkeen alkoi 13 tunnin bussimatka kohti Brasiliaa. Pysähdyttiin matkalla kaks kertaa. Brasiliaan päästyämme mentiin ostarille syömään ja sen jälkeen hotellille. Olen samassa huoneessa Rekan (unkarista) ja Cosin (Saksasta) kanssa.Kaikki oli niin väsyneitä, kun vihdoin päästiin hotellille, että kyllä uni maistui.

Päivä 3:
Herättiin klo 6.30 ja mentiin aamupalalle. Klo 7.50 lähettiin bussilla kiertelemään kaupunkia ja vierailtiin kahdessa kirkossa, näitten eduskuntataloa vastaavassa paikassa ja museossa. Oli vähä huono kierrellä kaupunkia bussilla, koska satoi niin paljon, ettei ulos nähnyt käytännössä ollenkaan. Sen jälkeen päästiin shoppailemaan ostarille. Kiertelin kauppoja Shun ja Marianan kanssa. Meistä on täällä tullut sellanen kolmikko, että ollaan käytännössä koko ajan yhessä.

             Jonas, Mariana, Aleen ja Brooke. Odoteltiin muiden saapumista Belo Horizontessa

                Roger, Eduardo, Marcos ja Brooke meidän superupeat t-paidat päällä Brasiliassa

               

                Parhaat<3

                  Brasiliassa on tollanen kirkko, jonka nimeä en tiiä, mut se on cool:D

                       Miusta tuli taiwanilainen;)

                                                   Ihan mieletön kirkko!