Bom Dia Brazil!: Northeast osa 3

Päivä 8:
Herättiin klo 7.30 ja aamupalan jälkeen lähdettiin parin tunnin ajomatkalle kohti Praia do Fortea. Siellä mentiin ensiks käymään Projeto TAMARissa joka on siis merikilpikonnien suojelukeskus. Meillä oli siellä opastettu kierros, jonka aikana saatiin nähä ihan sairaan isoja merikilpikonnia ja ne oli ihania! Sen jälkeen saatiin mennä siihen ostoskadulle pyörimään ja ostelemaan matkamuistoja yms. Klo 13.30 mentiin sitten yhdessä rannalle, joka tosin oli kivikkoinen ja mie onnistuin raapasemaan jalan silleen niihin kiviin että tuli verta ihan kunnolla. Uitiin siellä Laran ja parin muun kanssa sellaselle kivikolle kattelemaan rapuja. Suurin osa porukasta otti hennatatuoinnit. Itte otin niskaan portugalin kielen sanan "amor" (=rakkaus), jonka alapuolella on sydän. Lähdettiin sitten takasin bussille ja ajettiin taas se pari tuntia, kunnes saavuttiin ravintolalle. Meille oli siellä pitsaa ja sain ekaa kertaa melkein kuuteen kuukauteen sellasta pitsaa mitä suomessakin syödään. En yleensä siis tykkää pitsasta täällä, mut siinä ravintolassa kaikki söi kyllä ihan sairaasti! Sen jälkeen palattiin hotellille ja saatiin hirveet huudot meidän ryhmänohjaajalta, koska monet oli myöhästelly ja ylittäny teitä sellasis paikois missä ei sais (ylpeänä voin sanoa, etten kuulu tähän ryhmään). Rangaistuksena siitä koko ryhmälle nukkumaanmenoaika kello 10.

Päivä 9:
Herättiin taas klo 6.30 ja lähettiin aamupalan jälkeen bussimatkalle kohti Recifeä. Tää oli koko reissun tähän mennessä pisin matka. Kateltiin bussissa leffoja. Oli hauskaa katsoa kauhuleffoja pimeessä bussissa, kun ulkonakaan ei näy yhtään mitään pimeyden takia! Perille Recifeen saavuttiin vasta klo 23 aikaan ja mentiinkin suoraan ravintolaan. Syötiin taas pitsaa. Kun päästiin vihdoin hotellille, kello oli jo yks ja kaikki käskettiin nukkumaan. Olin samassa huoneessa Starlingin (USAsta), Tashan (Kanadasta) ja Laran (Saksasta) kanssa.

Päivä 10:
Herättiin puol kaheksan ja aamupalan (jolle en kerenny, koska eräät päätti käyä aamulla suihkussa, mutta josta Tasha ystävällisesti pölli miulle ruuat bussiin:D) jälkeen lähettiin kaupungin kiertoajelulle ja viereiseen kaupunkiin Olindaan kävelemään ja kattomaan paria paikkaa. Kun oltiin kävelemässä Olindassa, vastaan tuli sattumalta Belo brasilin northeast porukka ja siellä oli sit tosi monilla kavereita (melkein kaikilla paitsi miulla...). Olindasta mentiin sitten bussilla syömään samaan ravintolaan missä oltiin syöty edellisenä iltana, mutta tällä kertaa ruokana oli sushia ja jotain muuta ruokaa. Ravintolasta mentiin vanhalle linnalle, missä oli jonkinlainen taidenäyttely. Siellä sitten pyörittiin se puoltoista tuntia, jonka jälkeen mentiin takasin bussille ja ajettiin kaikkien lempparikohteeseen eli ostarille. Miun vaihtarikaveri, joka asuu Joao Pessoassa tuli Recifeen moikkaamaan miuta, joten olin sitten sen 2,5 tuntia sen kanssa ostarilla. Olin ihan sekasin kaikkien kielten kanssa! Kokoajan meinasin puhua englantia Johanille ja suomea kaikille muille.. Olis pitäny ostaa kaikkee, mut jäi seki sitten tekemättä. Ja pankkikortti päätti, ettei miun tarviikkaa ottaa käteistä ja lakkas toimimasta. Nyt miulla sitten ei oo käteistä, pummilla mennään jos ei voi käyttää korttia.. Mentiin sitten ostarilta takasin hotellille, jossa meiän oli tarkotus harjotella talent showta varten, mut kaikki kyllä vaan makas huoneissa eikä tehny mitää. Käytiin sitten nukkumaan puol 12.

Päivä 11:
Biitsipäiväääää! Herättiin klo 7.30 ja lähettiin aamupalan jälkeen ajamaan kohti yhtä Brasilian hienoimmista rannoista. Biitsin nimi siis on Porto de Galinhas. Vietettiin siellä sit monta tuntia puuhaillen vähän kaikkea. Ostin yheltä myyjältä cashew-pähkinöitä. Se mies tietty huomas, etten oo brassi ja kysyi oonko jenkki niiku monet muut, jotka siltä oli käyny ostamassa pähkinöitä. Vastasin, että oon suomalainen ja suureks hämmästykseks hää sitten sano ihan selvällä suomenkielellä "Hyvää huomenta!" ja kun annoin sille rahat se sano "kiitos kiitos". Hän kertoi, että on ollut jo monta vuotta kiinnostunut Suomesta ja säästää rahaa, jotta pääsis käymään Suomessa! Oli aika jännä.. Paikalle tuli taas hennatatuointien tekijä, joka sitten teki taas aika monelle tatskoja. Se, jonka otin edellisellä kerralla oli feikki, joten se kului lähes näkymättömiin jo parissa päivässä. Otin uuden ja tällä kertaa se oli aito ja tekijä oli tosi hyvä. Lähettiin sitten neljän aikaan takasin Recifeen ja jälleen siihen samaan ravintolaan. Taas saatiin pitsaa. Kun palattiin hotellille, meillä oli talent show, johon kukaan ei ollu harjotellu mitään, mut silti saatiin 12 esitystä. Mie, Brooke, Starling, Shu, Mariana, Aleen, Tasha ja Terka laulettiin yhessä pienet pätkät omista kansallislauluista ja se oli ihan täys katastrofi! Esityksen lopussa kukaan ei enään pystyny laulamaan, koska kaikkia nauratti niin paljon:D Muilla oli laulu-/tanssiesityksiä ja Jonas teki varmasti hienoimman korttitempun minkä oon ikinä nähny. Jäätiin talent shown jälkeen ulos uima-altaan reunalle hengaamaan ja mentiin klo 24 nukkumaan.

Päivä 12:
Saatiin nukkua pitkään!! Herätys oli klo 9, koska kaikkien piti keretä aamupalalle, joka loppui klo 10. Ajomatka Nataliin alkoi klo 11. Ajettiin sellanen 6 tuntia, kunnes saavuttiin Nataliin (btw natal=joulu). Päästiin hotellille, jossa meillä oli vapaata aikaa klo 20 saakka, jolloin oli päivällinen (ihan hotellilla). Sen jälkeen oli taas vapaata aikaa klo 22.30 saakka. Mentiin kavereitten huoneeseen kattomaan criminal mindsia. Klo 22.30 oli sitten taas iltamiitti. Meillä on täällä reissulla sellanen iso tutti, minkä päivän parhaan tarinan voittaja "saa" 24 tunniks kaulaansa. Miitissä siis aina kysytään, onko kukaan tehnyt mitään hauskaa/tyhmää päivän aikana ja sitten toiset saa aina kertoa kavereista tyhmiä juttuja. Se kuka on parhaan tarinan pääosassa joutuu kantamaan tuttia kaulassa seuraavat 24 tuntia. Tutin kantaja saa kerran päivässä huutaa portugaliks "hullu hevonen", jolloin kaikkien (paitsi tutinkantajan) pitää mennä maahan selälleen ja rueta huutamaan ja heiluttamaan jalkoja ja käsiä ilmassa. Jos tutinkantaja unohtaa laittaa tutin kaulaan, hän joutuu pitämään myös seuraavat 24 tuntia, eikä hänellä ole oikeutta nolata muita. Tällä hetkellä tutti on Shulla jo kolmatta päivää, koska Shu aina unohtaa sen jonnekin!:D meetingin jälkeen oli taas vapaata aikaa ennen nukkumaan menoa, jonka aika oli taas klo 23.30. Olen samassa huoneessa Emilyn (USAsta) kanssa. Ollaan kahdestaan, vaikka kaikki muut on neljän hengen huoneissa (ja meiän huone on ihan saman kokonen ku niiden joiden huoneissa on 4 henkilöä!).